Hiuspohjan sairaudet

Alopesia

Alopesia aiheuttaa äkillistä karvan lähtöä vain yhdellä kehon alueella (alopecia areata monocularis) tai joka puolella kehoa (alopecia areata universalis). Alopecia on autoimmuunisairaus, ja sen laukaisun syy on tuntematon. 

Lievään ja paikalliseen alopecia areatan hoitoon voidaan käyttää kortikosteroideja (esim. hydrokortisoni) kuten klobetasolia, joita annetaan voiteena, vaahtona, shampoona tai jopa pistoksina. Kortikosteroidit voivat nopeuttaa karvojen kasvuja takaisin, mutta hoito saatetaan lopettaa, mikäli se ei puolessa vuodessa tehoa.

Tali-ihottuma(Seborrooinen ekseema)

Joka kolmannella suomalaisella ihmisellä on rasvainen iho(miehillä useammin kuin naisilla), jotenka ongelma on yleinen(15–20 %). Se voi alkaa missä iässä vaan esimurrosiän jälkeen, kun talirauhaset eivät ole enää lepotilassa. Ongelma johtuu siis talista, joka härskiintyy, ja alkaa ärsyttäämään ihoa. Taudin oireita ovat kutina ja kirvely. Iho alkaa myös punottaa sekä hilseillä. 

Taipumus tautiin on pysyvä, joten hoidolla pyritään lievittämään oireita. Keskeisin asia kotihoidossa on päivittäinen pesu vedellä ja saippualla, jotta härskiintynyt tali saadaan pois iholta sekä palauttaa korkean hiiva- ja bakteerimäärän normaalitasolle. Lääkääriin tulee mennä kirvelyn ja kutinan häiritessä elämää, mutta usein päivittäinen pesu riittää hoidoksi. 

Karvatuppitulehdus ja akne

Karvatuppitulehdus muistuttaa aknetauteja, mutta sitä voi esiintyä kaikkialla, missä on ihokarvoja, eikä esimerkiksi pelkästään päänahassa. Sen yleisin aiheuttaja on bakteeri Stafylokokki, mutta myös esimerkiksi diabetes, ihon rikkoutuminen, hiertyminen sekä hautuminen voivat lisätä riskiä. 

Usein karvatuppitulehdus esiintyy rasvaisimmalla ihoalueelle, jonne usein ilmestyy ensin muutama kipeä ja kutiava märkäpäätä, jotka lisääntyvät muutamassa päivässä. Usein nämä follikuliitit parantuvat parissa viikossa, mutta päänahan ja parran alueen karvatuppien olessa syvällä, kestää niiden parantumisessa kuukausia. 

Folliikkuli todetaan siitä, että siinä on aina karva keskellä märkäpäätä, toisinkuin aknessa. Kotihoitona käytetään perus vesi-saippua-pesua sekä antiseptistä voidetta. Päänahan ja parran alueelle tarvitaan usein sisäinen antibioottihoito.

Täit 

Päätäi on yleinen ongelma koululaisten keskuudessa. Ne leviävät ihmisestä toiseen hiusten ollessa kosketuksissa toisiinsa, mutta matkustavat mielellään myös päähineissä ja vuodevaatteissa. Päätäit ryömivät lämmön perässä ihmisen päänahkaan ja elelevät siellä imemänsä veren avulla.

Ensioireet ovat päänahan kutiaminen ja yöllä raapiminen. Täit viihtyvät erityisen hyvin korvien yläpuolisissa hiuksissa ja niskassa, joista ne yleensä ensimmäisenä huomataankin. 

Päätäin hoitona toimii usein täishampoolla pesu, joka tosin tappaa vain elävät täit. Saivareet saadaan pois tiheällä, metallipiikkisellä kammalla. 

Talipunkki

Talipunkki on läpikuultava kahdeksanjalkainen loinen, joka ei pure eikä ime verta ihmisestä. Se syö hiusjuurelta ravinnon, mikä saa hiuksen irtoamaa kesken monivuotisen kasvusyklin. Keskeinen oire onkin hiustenlähtö, sillä niitä ei ihmissilmä erota eikä niitä tunne.

Talipunkkeja hoidetaan kymmenen kerran kuurina. Hiusjuuri voidellaan, joka pakottaa talipunkit pois hiustupesta, jonka jälkeen laitetaan nestettä, joka lopulta tuhoaa ne. 

Psoriasis 

Psoriasis on tulehduksellinen pitkäaikaissairaus, joka aiheuttaa iho- ja niveloireita sekä altistaa liitännäissairauksille. Sitä voi esiintyä kaikilla ihoalueilla, mutta yleisimmin polvissa, kyynerpäissä sekä hiuspohjassa. Myös vaikeusaste vaihtelee. 

Oireita ovat paksuuntuneet, punoittavat ja tarkkarajaiset läiskät, jotka hilseilevät. Hankalin oire on kuitenkin kutina. 

Kotihoitona käytetään vettä, auringon uv- säteilyä sekä rasvaisia voiteita. Päänahan psoriaasia tulisi pestä kerran päivässä.

Märkärupi

Märkärupi on keltaisen stafylokokin tai A-streptokokin aiheuttama iho-infektio, joka tarttuu erittäin helposti lapsesta toiseen. 

Yleensä ensimmäisiä oireita on suunpieleen tai sierainaukkoon ilmestynyt ohutseinäinen rakkula, joka puhkea itsekseen.  Rakkulat ja ruvet leviävät hyvin nopeasti laajalle, ja paikalliset imusolmukkeet turpoavat ja aristavat. Rakkulat voivat saada aikaan myös imusuonitulehduksen.

Hoitona pieneen märkärupeen riittää antibioottivoide, mutta sen levitessä laajalle tarvitaan voiteen tueksi sisäinen antibiootti. 

Punahukka

Punahukka on reumasairauksiin kuuluva autoimmuunisairaus, ja onkin yksi monimuotoisimpia ihmisen sairastamista taudeista. Oireita on laidasta laitaan; lievästä ihottumasta ja nivelsärystä aina vakaviin munuais- ja keskushermostotulehduksiin saakka. Perimmäinen syy tautiin on epäselvä, mutta tupakointi, erilaiset hormonaaliset syyt, auringonvalo sekä virusinfektiot ovat riskitekijöitä. Tauti on myös periytyvä.

Oireet kehittyvät hitaasti jopa vuosien aikana. Tavallisimpia ensioireita on kuume, väsymys ja laihtuminen, nivelarkuus ja -turvotus, lihassärky ja auringonvalolle herkistyminen. Ihon punahukassa syntyy auringonvalolle altistuneille alueille kasvoihin, hiuspohjaan, kaulaan ja joskus hartioihin ilmestyy punoittavia, melko kiinteältä tuntuvia tarkkarajaisia läiskiä, jotka alkavat pian hilseillä. Näistä jää usein paratuessaankin arpi. Päänahassa hiukset lähtevät läikästä, ja arpi jää hiuksettomaksi.

Hoidossa on keskeistä suojata iho auringolta erilaisin vaattein ja päähinein, joten D-vitamiini tulee saada purkista. Suojautuminen UV-säteilyltä ehkäisee uusien läikkien syntymistä. Tupakointi on erittäin haitallista sairastavalle. 

Silsa hiuspohjassa 

Silsa johtuu erilaisista silsasienistä, jotka voidaan jakaa kolmeen sukuun; Trichophyton, Microsporum ja Epidermophyton. Silsasienet hajottavat ihon sarveisainetta, keratiinia. Silsa tarttuu yleisimmin lemmikki- tai kotieläimestä, joskus myös toisesta ihmisestä.

Päänahan pälvisilsassa läiskiä voi olla yksi tai useita. Hiuspohjassa on ohutta hilseilyä ja hiukset katkeavat läiskittäin läheltä päänahan pintaa. Hiukset eivät siis lähde juurineen.

Päänahan silsa ei parane itsehoidolla, vaan tarvitaan sisäinen, 4-6 viikkoa kestävä hoito.  Sisäisenä lääkityksenä käytetään tavallisesti terbinafiinia, vaihtoehtoisesti itrakonatsolia.