Elintavat ja ravitsemus

Terveellinen ruokavalio

Terveellisen ruokavalion peruspilarit ovat runsas määrä kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Ravitsemussuosituksissa näiden minimimääräksi ehdotetaan puoli kiloa (n.5-6 kourallista) päivässä, mutta enemmänkin saa syödä. Kasvisten lisäksi tarvitaan energiapitoisia aineksia kuten pehmeitä rasvoja, joita saa esim avokadosta, pähkinöistä ja rasvaisesta kalasta. Myös täysjyväiset viljatuotteet (ruis,ohra, vehnä, kaura, tattari, kvinoa)  ja laadukkaita proteiniinlähteitä (kala, kana, hapanmaitotuotteet, pavut ja linssit, quorn ja tofu). Punaista lihaa sensijaan suositellaan vähentävän. 

Kala sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja.B- ja C-vitamiineja saa viljatuotteista, maitotuotteista, kasviksista, hedelmistä, marjoista ja lihasta. Kyseisiä vitamiineja tulisi saada päivittäin sopiva annos. C-vitamiinia vaaditaan luuston ja hampaiden kehittymiseen ja sen vähäinen saanti aiheuttaa väsymystä ja infektioherkkyyttä. B-vitamiinia tarvitaan aineenvaihduntaan sekä limakalvojen ja hermoston toimintaan. A-, D-, E- ja K-vitamiineja saa ensisijaisesti rasvaisista tuotteista, rasvoista ja joistakin kasviksista. Puutostilojen kautta keho kärsii eri tavoin, kuten D-vitamiinin puuttuessa luut haurastuvat helpommin. A-vitamiinia tarvitaan ihon ja limakalvojen toimintaan, hämäränäköön sekä tavalliseen kehitykseen ja kasvuun. K-vitamiinia tarvitaan veren hyytymistä varten. Proteiini rakentaa ja korjaa kehon lihasmassaa, soluja sekä kudoksia. Lisäksi hormonit, entsyymit ja kehon vasta-aineet koostuvat proteiineista. Proteiini muodostuu välttämättömistä aminohapoista, joita ei keho ei voi itse kehittää.

Tupakan ja päihteiden vaikutus terveyteen

Alkoholin runsaaseen käyttöön liittyvät riskit ovat hyvin tiedossa nykypäivänä. Se voikin vaurioittaa lähes jokaista kehon elintä, mutta suurimmassa riskissä on maksa ja aivot. Pitkäaikaisesti käytettynä se voi vahingoittaa myös ruoansulatuselimistöä, haimaa, sydäntä sekä nostaa verenpainetta. Huumausaineiden vakavimpia haittoja on aivojen sekä hermoston vauriot.

Tupakoinnilla on huomattavan paljon pitkän aikavälin terveyshaittoja. Tupakoinnin haittavaikutukset kohdistuvat lähes kaikkiin elimistön osiin. Ihoon se vaikuttaa erityisen haitallisesti.

Hiuksille ja iholle tärkeät ravinteet(vitamiinit ja hivenaineet)

Hiukset tarvitsevat proteeiniia(koostuvat siitä!), hyviä rasvoja, B(7)-,C- ja A- vitamiinia. Iho puolestaan kaipaa A-, C-, E-, B2-, ja B7- vitamiineja sekä hyviä rasvoja.

Ilman aminhappoja sekä proteiinia, ei hius pysty rakentumaan. Talirauhaset tarvitsevat hyviä rasvoja sekä C- ja A- vitamiinia pysyäkseen kosteuttetuina sekä elinvoimaisena. B-vitamiinin puute aiheuttaa hiustenlähtöä. Biotiini pitää hiukset vahvoina ja elinvoimaisena.

Kuten hiukset, myös iho tarvitsee hyviä rasvoja pysyäkseen kosteutettuna. B2-vitamiini suojaa ja vahvistaa ihoa ylläpittäen sen terveyttä. C- vitamiini pitää huolen siitä, että kollageenituotanto pysyy normaalina. A-vitamiini ehkäisee puolestaan ikääntymisen merkkejä kiinteyttävän ja vahvistavan vaikutuksensa ansiosta. E-vitamiini suojaa soluja ulkoisilta ärsykkeiltä ja edistää C-vitamiinin toimintaa.

Hiuksille ja iholle tärkeä lisäravinteet

 Tärkeitä lisäravinteita hiuksille on erilaiset vitamiinit (C,B, erityisesti biotiin, A, D,E), niasiini, rauta, sinkki sekä magnesium. Näitä lisäravinteita on helppo ja näppärä ottaa purkista monipuolisen ruokavalion tueksi. Esimerkki tuotteita: Evonia, Vahvat Hiukset sekä Biotiini.

Erilaisten dieettien vaikutus hiuksiin

Hiusten hyvinvoinnin kannalta riittävän proteiini ja sinkin saaminen on tärkeää. Keho kuljettaa ihmisen syömästä ruuasta saatavat ravinteet ensijaisesti kaikkaille muualle paisti hiuksiin. Hiukset saavat ne ravinteet, jotka jäävät muiden kehon tarpeiden jälkeen jäljelle. Tämän vuoksi on tärkeää syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Niukasta ravinnosta ei siis riitä rakennusaineita hiuksille saakka.

Hiukset heijastavat sisäistä hyvinvointiasi. Katso siis että nämä asiat ovat kunnossa:
- Liian vähäinen proteiini saa hiukset kuiviksi ja hauraiksi
- Liian vähäinen raudansaanti aiheuttaa hiustenlähtöä
- C-vitamiini edistää raudan imeytymistä
- Omega- 3 kosteuttaa päänahkaa
- Sinkki ja seleeni tärkeitä
- A-vitamiini vahvistaa talintuotantoa

Stressin vaikutus hiuksiin

Stressi on yksi yleisimmistä hiustenlähdön syistä, joka voi saada aikaiseksi hiusten ohenemista ja harvenemista. Stressin kärsineitä hiuksia saattaa auttaa B-vitamiini sekä magnesium. Hiustenlähtö lakkaa kun stressi saadaan hallintaan. 

Raskauden vaikutus hiuksiin

Raskauden aikana hiukset voivat pääsääntöisesti erinomaisesti. Jopa 95% hiuksista on kasvuvaiheessa, joten niitä ei irtoa kuten normaalisti. Tämä saa hiukset tuntumaan paksummilta ja tuuheammilta. Myös raskausajan hormonit vaikuttavat hiusten laatuun.

Raskauden aikana erittyvä keltarauhashormoni saattaa tehdä hiuksista joko suorat tai kiharat, hius saattaa kuivua tai tulla päinvastoin kiiltäväksi ja hyväkuntoiseksi.

Lapsen syntymän jälkeen hiuksissa alkaa raskauden jälkeinen(1-3kk -> 6-12kk) telogeenien hiustenlähtö, jolloin kasvuvaiheessa olleet hiukset saavuttavat irtoamisvaiheet.

Murrosiän vaikutus hiuksiin

Murrosiässä hius voi ihon rasvoittumisen myötä muuttua rasvoittuvaksi.

Ikääntymisen vaikutus hiuksiin

Pigmenttisolujen määrä vähenee ihon lisäksi myös karvatupissa,ja hiukset harmaantuvat. Hiusnystyt pienenevöt ja hiusten läpimitta ohenee. Hiuksen kasvuvaihe lyhenee, eikä hius ennätä nuoruusvuosien pituiseksi ennen irtoamistaan. Hiusten määrä vähenee ja hiusraja usein pakenee. 

Sairauksien ja lääkitysten/hoitojen vaikutus hiuksiin

Sairaudet voivat aiheuttaa hiustenlähtöä, huonontaa hiusten laatua ja heikentää hiusten kasvua esim. kilpirauhassairaus, diabetes, anemia, kasvaimet, bakteeri- ja sieni-infektiot, nivelreuma, tali-ihottuma, atoopinen ekseema, psoriasis ja keliakia.

Hiuksiin vaikuttavia lääkkeitä on esimerkiksi syöpähoidossa käytetävät sytostaatti ja kemoterapia sekä tietyt hormonivalmisteet (esim. jotkut mieliala- ja verenpainelääkkeet.

Hiusten ongelmat

Pesuveden vaikutus hiuksiin

Pesuvedessä on usein hiuksiin heikentävästi vaikuttavia mineraalia, joista tyypillisimpiä on kupari, magnesium ja kalkki.

Kuparia esiintyy aina vedessä, eikä se sinänsä olekaan paha asia, ellei jatkuvasti altistu sille hiusten pesussa. Kuparilla on hiusten väriä vaalentava vaikutus. Kupari heikentää nopeimmin jo kulunutta ja heikkoa hiusta, joten vaikutus näkyy ensimmäisenä latvassa. Valmiiksi vaaleat hiukset saavat puolestaan vihreän värin, mikäli kupari on todella päässyt vaurioittamaan hiusta.

Magnesium ja kalkki ei puolestaan vaikuta hiuksen rakenteeseen, mutta ne jäävät hiuksen pinnalle kiinni vaikuttaen hiuksen ulkonäköön. Hiuksista tulee karkeat ja kiillottomat. Kaikki mineraalijämät saattavat estää väri- ja permanenttikäsittelyn onnistumista sekä estää hiustenhoito- ja muotoilutuotteita toimimaan oikealla tavalla.

Hoidoksi auttaa turhanpäiväinen hiusten vedessä uittaminen. Mitä kauemmin hiuksia suihkuttaa, sitä enemmän aikaa mineraaleilla on imeytyä. Mineraalit voi kuitenkin poistaa mm. kampaamoissa tehtävällä mineraalin poistolla sekä tähän tarkoitukseen käytettävällä shampoolla.

Hiukset kiillottomat ja himmeät

Jos hius on kiilloton ja himmeä, on sen suomukerros auki ns, käpymäinen. Tämä johtuu usein kemiallisista käsittelyistä, kuivattavien tuotteiden käytöstä, liiasta kuumuudesta, ilman ja veden puhtaudesta sekä niukkaravinteisesta ruokavaliosta. 

Hoitona toimii kosteuttavat ja rakennepaikkaavat tuotteet, vältetään hiusten altistusta kuumalle(myös pesuvesi).  Ilman epäpuhtauksilta voi suojautua päähineellä ja veden mineraalit saa poistettua metallinpoistokäsittelyllä. Esteettisyyteen voi vaikuttaa myös värjäämällä hiukset lämpimän sävyiseksi. Ruokavalio on hyvä myös tarkistaa.

Hiukset veltot ja ryhdittömät 

Jos hius on veltto ja ryhditön, on usein hiuspohja rasvoittuva. Tälle hiukselle ei siis kannata käyttää liian hoitavia hoitotuotteita. Usein myös hiuslaatu on hento, lasimainen ja ohuehko. Hiusmallilla voi myös lisätä ryhdikkyyttä. Toki myös tähän ongelmaan syynä voi olla vedet metallit ja mineraalit, niukkaravinteinen ruokavalio sekä kuumuus. 

Hoidoksi suositellaan volyymia antavia shampoota, hoitoainetta(suihke voi riittää!) sekä muotoilutuotteita. Pitkäaikaisempaa ratkaisua hakeville on tarjolla permanentti tai tyvikohotus. Metallinpoisto hiuksiin on myös hyvä, kuten ruokavalion tarkistus ja hiusten suojaaminen kuumuudelta. 

Hiukset katkeilevat ja haaroittuvat

Jos hiukset katkeilevat ja haaroittuvat, on niitä usein käsitelty kemiallisesti liikaa/liian voimakkailla aineilla. Myös kuivattavat tuottteet pahentavat ongelmaa, kuten myös kuuma ilma sekä raudat.

Tässä hoitona on ehdottomasti rakennepaikkaavaat tuotteet ja hoidot. Myös kosteutus on tärkeää, eikä tietenkään kannata tehdä uusia kemiallisia käsittelyitä. Myös muita hiuksia rasittavia toimenpiteitä kannattaa välttää(tupeeraus, raudat). Ainoa hoitokeino haaroittuneille latvoille on kuitenkin sakset.

Hiukset ovat jäykät ja tottelemattomat

 Jos hiukset ovat jäykät ja tottelemattomat, voi hiuslaatu olla itsessään kova ja jäykkä, ja usein harmaantunut hius on tällainen. Myös voimakkaat käsittelyt voivat poistaa hiuksesta joustavuusen sekä kimmoisuuden. Hiuksiin kertyneet mineraalit ja metallit voivat myös lisätä jäykkyyttä.

Hoitona käytetään kosteuttavia tehohoitoja, kotihoitotuotteita sekä muotoilutuotteita, jotka pehmentävät hiusta. Tähänkin voi metallien poistokäsittely auttaa.

Hiukset ovat sähköiset

Hiuksen pinnalla anioninen, negatiivinen sähkövaraus. Kuivan ilman vuoksi sähkövaraus ei pääse purkautumaan hiuksista vaan hiukset alkavat hylkiä toisiaan, mikä saa hiukset ns. leijailemaan.  Ongelmaa pahentaa kuiva sisäilma, pakkanen, keinokuituiset vaatteet, hiusten harjaaminen, tiheä peseminen ja erillaiset kemialliset käsittelyt

Hoidoksi käytetään positiivisesti varautunutta hoitoainetta(kationisia ioneja). Usein myös kosteuttavat tuotteet sekä hoitosuihke tuovat helpotusta. Pesuvälin harvennus ja viileällä vedellä huuhtelu on myös avuksi. Turha harjaus pahentaa tilannetta, joten harjaus harvemmin ja mielellään luonnonharjaksisella hiusharjalla parantaa tilannetta. Ensiapuna voi myös hieroa käsiä vastakkain, jolloin käsien väliin muodostuu staattinen sähkövaraus. Tämän jälkeen varautuneita käsiä sivellään hiuksiin, jolloin hiukset lopettavat toistensa hylkimisen.

Hiuspohjan sairaudet

Alopesia

Alopesia aiheuttaa äkillistä karvan lähtöä vain yhdellä kehon alueella (alopecia areata monocularis) tai joka puolella kehoa (alopecia areata universalis). Alopecia on autoimmuunisairaus, ja sen laukaisun syy on tuntematon. 

Lievään ja paikalliseen alopecia areatan hoitoon voidaan käyttää kortikosteroideja (esim. hydrokortisoni) kuten klobetasolia, joita annetaan voiteena, vaahtona, shampoona tai jopa pistoksina. Kortikosteroidit voivat nopeuttaa karvojen kasvuja takaisin, mutta hoito saatetaan lopettaa, mikäli se ei puolessa vuodessa tehoa.

Tali-ihottuma(Seborrooinen ekseema)

Joka kolmannella suomalaisella ihmisellä on rasvainen iho(miehillä useammin kuin naisilla), jotenka ongelma on yleinen(15–20 %). Se voi alkaa missä iässä vaan esimurrosiän jälkeen, kun talirauhaset eivät ole enää lepotilassa. Ongelma johtuu siis talista, joka härskiintyy, ja alkaa ärsyttäämään ihoa. Taudin oireita ovat kutina ja kirvely. Iho alkaa myös punottaa sekä hilseillä. 

Taipumus tautiin on pysyvä, joten hoidolla pyritään lievittämään oireita. Keskeisin asia kotihoidossa on päivittäinen pesu vedellä ja saippualla, jotta härskiintynyt tali saadaan pois iholta sekä palauttaa korkean hiiva- ja bakteerimäärän normaalitasolle. Lääkääriin tulee mennä kirvelyn ja kutinan häiritessä elämää, mutta usein päivittäinen pesu riittää hoidoksi. 

Karvatuppitulehdus ja akne

Karvatuppitulehdus muistuttaa aknetauteja, mutta sitä voi esiintyä kaikkialla, missä on ihokarvoja, eikä esimerkiksi pelkästään päänahassa. Sen yleisin aiheuttaja on bakteeri Stafylokokki, mutta myös esimerkiksi diabetes, ihon rikkoutuminen, hiertyminen sekä hautuminen voivat lisätä riskiä. 

Usein karvatuppitulehdus esiintyy rasvaisimmalla ihoalueelle, jonne usein ilmestyy ensin muutama kipeä ja kutiava märkäpäätä, jotka lisääntyvät muutamassa päivässä. Usein nämä follikuliitit parantuvat parissa viikossa, mutta päänahan ja parran alueen karvatuppien olessa syvällä, kestää niiden parantumisessa kuukausia. 

Folliikkuli todetaan siitä, että siinä on aina karva keskellä märkäpäätä, toisinkuin aknessa. Kotihoitona käytetään perus vesi-saippua-pesua sekä antiseptistä voidetta. Päänahan ja parran alueelle tarvitaan usein sisäinen antibioottihoito.

Täit 

Päätäi on yleinen ongelma koululaisten keskuudessa. Ne leviävät ihmisestä toiseen hiusten ollessa kosketuksissa toisiinsa, mutta matkustavat mielellään myös päähineissä ja vuodevaatteissa. Päätäit ryömivät lämmön perässä ihmisen päänahkaan ja elelevät siellä imemänsä veren avulla.

Ensioireet ovat päänahan kutiaminen ja yöllä raapiminen. Täit viihtyvät erityisen hyvin korvien yläpuolisissa hiuksissa ja niskassa, joista ne yleensä ensimmäisenä huomataankin. 

Päätäin hoitona toimii usein täishampoolla pesu, joka tosin tappaa vain elävät täit. Saivareet saadaan pois tiheällä, metallipiikkisellä kammalla. 

Talipunkki

Talipunkki on läpikuultava kahdeksanjalkainen loinen, joka ei pure eikä ime verta ihmisestä. Se syö hiusjuurelta ravinnon, mikä saa hiuksen irtoamaa kesken monivuotisen kasvusyklin. Keskeinen oire onkin hiustenlähtö, sillä niitä ei ihmissilmä erota eikä niitä tunne.

Talipunkkeja hoidetaan kymmenen kerran kuurina. Hiusjuuri voidellaan, joka pakottaa talipunkit pois hiustupesta, jonka jälkeen laitetaan nestettä, joka lopulta tuhoaa ne. 

Psoriasis 

Psoriasis on tulehduksellinen pitkäaikaissairaus, joka aiheuttaa iho- ja niveloireita sekä altistaa liitännäissairauksille. Sitä voi esiintyä kaikilla ihoalueilla, mutta yleisimmin polvissa, kyynerpäissä sekä hiuspohjassa. Myös vaikeusaste vaihtelee. 

Oireita ovat paksuuntuneet, punoittavat ja tarkkarajaiset läiskät, jotka hilseilevät. Hankalin oire on kuitenkin kutina. 

Kotihoitona käytetään vettä, auringon uv- säteilyä sekä rasvaisia voiteita. Päänahan psoriaasia tulisi pestä kerran päivässä.

Märkärupi

Märkärupi on keltaisen stafylokokin tai A-streptokokin aiheuttama iho-infektio, joka tarttuu erittäin helposti lapsesta toiseen. 

Yleensä ensimmäisiä oireita on suunpieleen tai sierainaukkoon ilmestynyt ohutseinäinen rakkula, joka puhkea itsekseen.  Rakkulat ja ruvet leviävät hyvin nopeasti laajalle, ja paikalliset imusolmukkeet turpoavat ja aristavat. Rakkulat voivat saada aikaan myös imusuonitulehduksen.

Hoitona pieneen märkärupeen riittää antibioottivoide, mutta sen levitessä laajalle tarvitaan voiteen tueksi sisäinen antibiootti. 

Punahukka

Punahukka on reumasairauksiin kuuluva autoimmuunisairaus, ja onkin yksi monimuotoisimpia ihmisen sairastamista taudeista. Oireita on laidasta laitaan; lievästä ihottumasta ja nivelsärystä aina vakaviin munuais- ja keskushermostotulehduksiin saakka. Perimmäinen syy tautiin on epäselvä, mutta tupakointi, erilaiset hormonaaliset syyt, auringonvalo sekä virusinfektiot ovat riskitekijöitä. Tauti on myös periytyvä.

Oireet kehittyvät hitaasti jopa vuosien aikana. Tavallisimpia ensioireita on kuume, väsymys ja laihtuminen, nivelarkuus ja -turvotus, lihassärky ja auringonvalolle herkistyminen. Ihon punahukassa syntyy auringonvalolle altistuneille alueille kasvoihin, hiuspohjaan, kaulaan ja joskus hartioihin ilmestyy punoittavia, melko kiinteältä tuntuvia tarkkarajaisia läiskiä, jotka alkavat pian hilseillä. Näistä jää usein paratuessaankin arpi. Päänahassa hiukset lähtevät läikästä, ja arpi jää hiuksettomaksi.

Hoidossa on keskeistä suojata iho auringolta erilaisin vaattein ja päähinein, joten D-vitamiini tulee saada purkista. Suojautuminen UV-säteilyltä ehkäisee uusien läikkien syntymistä. Tupakointi on erittäin haitallista sairastavalle. 

Silsa hiuspohjassa 

Silsa johtuu erilaisista silsasienistä, jotka voidaan jakaa kolmeen sukuun; Trichophyton, Microsporum ja Epidermophyton. Silsasienet hajottavat ihon sarveisainetta, keratiinia. Silsa tarttuu yleisimmin lemmikki- tai kotieläimestä, joskus myös toisesta ihmisestä.

Päänahan pälvisilsassa läiskiä voi olla yksi tai useita. Hiuspohjassa on ohutta hilseilyä ja hiukset katkeavat läiskittäin läheltä päänahan pintaa. Hiukset eivät siis lähde juurineen.

Päänahan silsa ei parane itsehoidolla, vaan tarvitaan sisäinen, 4-6 viikkoa kestävä hoito.  Sisäisenä lääkityksenä käytetään tavallisesti terbinafiinia, vaihtoehtoisesti itrakonatsolia.

Iho

 Ihon tehtävät

Iho on ihmisen suurin eli, ja sillä onkin monta tehtävää. Ihon tehtäviä on muunmuassa suojata esimerkiksi mikrobeilta, kulutukselta, vedeltä, uv-säteilyltä sekä muilta uhkatekijöiltä. Ihon avulla vesi ei myöskään imeydy ihmiseen esimerkiksi uiden, vaan se toimii eristeenä ihmisen ollessa kosketuksessa veteen. Iho myös säätelee ruumiinlämpöä sekä toimii verivarastona. Ihon avulla myös aistitaan esimerkiksi kosketus ja lämpö. Iho muodostaa melaniinia ja osallistuu D-vitamiinin tuotantoon.

Ihon rakenne ja ihon kerrokset

Lähde: https://slideplayer.fi/slide/15233321/92/images/11/Ihon+rakenne+ja+teht%C3%A4v%C3%A4t.jpg

 Orvaskesi eli epidermis on ihon uloin kerros(paksuus 0,05-0,2mm), joka koostuu pääasiassa keratinosyyteistä eli sarveissoluista. Orvaskeden tyvisolukerroksessa on keratinosyyttien väleissä pigmenttisoluja, jotka tuottavat ihoon ultravioletti (UV) -säteilyn haitoilta suojaavaa pigmenttiä eli melaniinia.

Verinahka eli dermis sijaitsee orvaskeden alla.  Verinahka muodostuu sidekudoksest, jonka keskeisiä rakenneosia ovat kollageenit ja elastiini. ja se sisältää verisuonia sekä hermojaImusuonien avulla erilaisia aineita kuljetetaan kudoksista. Orvaskedessä ei puolestaan verisuonia ole, joten verinahka huoltaa orvaskettä kuljettaen sinne ravintoaineita soluille ja kuona-aineita pois soluilta.

Tali- ja hikirauhaset sijaitsevat verinahassa. Talirauhaset erittävät kuolleiden rauhassolujen muodostamaa talia, joka voitelee ihoa vettä hylkiväksi ja joustavaksi. Hikirauhasia on ihmisellä 2-5miljoonaa ja voikin hikoilla kuumassa yli 10 litraa lämmön säilyttämiseksi sisä-elimissä, mikä onkin hikirauhasten keskeinen tehtävä.

Karvankohottajalihas saa ihmisen esimerkiksi palellessa nostamaan ihokarvat pystyyn.


Ihonalaiskudos on verinahan alapuolella, ja se on lähinnä rasvaa ja löyhiä sidekudoksia.

Ihotyypit ja ihon kunto

Ihotyypit voivat jakaa neljään yläkategoriaan:normaali, kuiva, rasvainen sekä sekaiho

Normaali iho on tasapainoinen; ei epäpuhtauksia, rasvaisutta eikä kuivuutta.Iho on hyvinvoiva ja puhdas. Muita ihotyyppejä yritetään saada kohti normaalia ihoa.

Kuiva iho on ohut ja siitä puuttuu kosteutta. Ihohuokoset on supistuneet melkein näkymättömäksi. Harvemmin epäpuhtauksia, mutta iho voi sensijaan hilseillä. Uurteet ja juonteet jäävät helpommin näkyviin.

Rasvaista ihoa on kahden tyyppistä: öljyinen sekä kuivarasvainen. Öljyisessä talineritys on liiallista ja ihohuokoset ovat laajentuneet. Kiiltävä, usein paksun oloinen ja epäpuhtauksia esiintyy helposti.  Usein myös päänahka öljyinen. Kuivarasvaisessa ihossa on samoja ongelmia talin erityksessä kuin öljyisessä, mutta kuivarasvaisessa tali paksumpaa ja se kuivahtaa ihon pinnalle. Iho voi olla myös kuiva ja hilseilevä, usein myös samea.

Sekaihossa t-alueella (otsa, nenä, leuka) saattaa esiintyä epäpuhtauksia ja rasvaisuutta, joka näkyy kiiltelynä. Muualla kasvoissa iho on normaalia tai kuivahkoa. Usein myös pintakuivuutta esiintyy.


lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iho
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01124
https://www.bepanthen.fi/fi/miten-ihosi-toimii/ymmarra-ihoasi/ihon-rakenne-tehtava/

hius

Hius ja sen rakenne (rakenneaineet)

Hius muodostuu keratiinista, sarveistuneista, kuolleista ja kovettuneista ihosoluista, jonka elävä osa on ihon alla karvatupen suojaamana. Hiusnysty sijaitsee karvatupen pohjaosassa, josta hius syntyy jatkuvan solunjakautumisen seurauksena. Hiusnystyssä sijaitsee myös melanosyytit, joissa hiuksen väriaine muodostuu. Hiusnysty lopulta työntää jakaantunutta solukkoa ylöspäin hiussipuliin, jossa solut litistyvät, menettävät tumansa ja muuttuvat pitkulaisiksi, ja karva alkaa muodostua.Tätä kutsutaan sarveistumiseksi eli keratinisoitumiseksi.

Hius on siis lähinnä keratiinia, jota pitää kiinni hyaliini eli solujen väliaine. Keratiini puolestaan pitää sisällään proteiinia, kysteiiniä, melaniinia, rasva-aineita, suoloja sekä mineraaleja. Keratiini on kovaa ja kiinteää, ei liukene veteen, imee itseensä vettä ja siten turpoaa ja pehmenee sekä myös liukenee alkaaliseen aineeseen. Hiuksessa on myös neljää alkuainetta; hiiltä, typpeä, happea, vetyä ja rikkiä.

 Hiuksen ihonpäälliset kerrokset ovat suomu- eli pintakerros ja kuitukerros sekä ydinkerros. Suomukerros koostuu levymäisistä, rosoreunaisista keratiinikuiduista, jotka ovat limittäytyneet päälleikkäin muodostaen hiuksen pinnan. Suomukerroksia on keskimäärin 6-10, ja niiden määrä määritteleekin hiuksen paksuuden. Tiivisti asettuneet keratiinilevyt saavat hiuksen kiiltämään valonsäteiden osuessa niihin.

Kuitukerroksen keratiinisolut on puolestaan muodoltaan putkimaisia kuitusoluja, joita solujen väliaine pitää koossa. Kuitusolu muodostuu suuresta joukosta makrosäikeitä, joista jokainen muodostuu itsensä ympärille kiertyneistä mikrosäikeistä.  Mikrosäikeet taas koostuvat alkusäikeistä eli protosäikeistä, joka puolestaan koostu kolmesta spiraalimaisesta molekyyliketjusta, jotka ovat muodostuneet hiili, vety, happi ja typpi atomeista, joita pitää kasassa poikittaiset rikkisidokset. Mikäli rikkisidoksiin pääsee happiatomit sitoutumaan, vaurioituu hiuksen rakenne. Kuitukerroksessa sijaitsee myös hiuksen melaniini sekä hiuksen joustavuus, johon parturi-kampaaja voi vaikuttaa
Hiuksen sisimpänä on ydinkerros, joka muodostuu tyhjistä onteloista. Hyvin hennoista hiuksista boi puuttua ydinkerros kokonaan.

Hiuksen ominaisuudet

Hiuksen rakenteelle tyypillisiä ominaisuuksia ovat joustavuus, venyvyys, taipuisuus, kohoaminen, paksuus, kiilto ja sähköisuus. Nämä ominaisuudet riippuvat osaksi toisistaan, mutta ne voivat kuitenkin muuttua käsittelyiden ja tuotteiden toimesta. Kaikki nämä on kuitenkin hyvin yksilöllisiä ominaisuuksia hiuksessa.

Hius on hyvin yksilöllinen, ja sen kasvun määrä, nopeus, muoto , koko ja laatu vaihtelevat laidasta laitaan. Tietyt linjanvedot voidaan kuitenkin usein tehdä etnisien ryhmien perusteella, joiden avulla nähdään yleisesti määriteltäviä eroavaisuuksia. Nämä kolme linjanvetoa ovat: Valkoinen eli kaukasialainen rotu, johon kuuluvat eurooppalaiset valkoihoiset, keltaiseen eli mongoloidiseen rotuun, johon kuuluvat kiinalaiset, japanilaiset, eskimot sekä intiaanit ja mustaan eli negroloidiseen rotuun, johon kuuluvat tummaihoiset ihimiset (myös afroamerikkalaiset)

Valkoisen rodun hiuslaatu on monimuotoisin. Pohjoismainen hius on selvästi läpimitaltaan ohuempi, väriltään vaaleampi ja herkemmät käsittelyille kuin esimerkiksi keski-eurooppalainen hius. Suora valkoinen hius pitää sisällää vain 6-8 pintakerroksen kerrosta, ja voi vaihdella kiharasta lainekkaaseen sekä suoraan. Väri voi olla myös kaikkea vaaleasta mustaan. Hiusfollikelien määrä on vaihteleva, ja se korreloikin hiustenvärin kanssa( vrt. punahiuksiset 80 000 hiusta ja vaaleat 150 000 hiusta)

Keltaisen eli mongoloidisen rodun hius on suora, vahva, paksu sekä vastustuskykyinen. Läpileikkaus muoto pyöreä ja pintakerros on huomattavan paksu ja ydin suuri. Pigmentit ovat suuria ja kasautuneet hajanaisiin ryhmiin kuitukerroksessa. Hiusten tiheys on kuitenkin eurooppalaisia harvempi, vaikka hius on merkittävästi paksumpi. Mongoloidinen hiuslaatu kasvaa kaikista roduista nopeiten.

Negroloidinen hiuslaatu on ohuempi kuin mongoloidinen, mutta sen sijaan se on tiukan kierteinen, spiraalimainen kihara. Läpileikkaus on elliptinen tai jopa nauhamaisen litteä. Paksuus on muotonsa vuoksi vaihteleva, sillä litteän hiuksen läpimitta riippuu sitä miten se mitataan (paksuin kohta 6-8kerrosta ja ohuin 1-2 kerrosta). Tästä syystä vetolujuus on huonompi ja helpommin murtuvampi kuin esimerkiksi kaukasialaisen. Tiheys on samankaltainen tai hieman harvemmin kuin eurooppalaisella hiustyypillä ja se kasvaa kaikista hitaiten. Hius on erittäin kuiva, suomukerros helposti huokoistuva ja kuitukerros on haurasrakenteinen ja halkeileva. Hius ei siis kestä kemiallisia käsittelyitä eikä mekaanista rasitusta. Hius näyttää kiiltävältä karvatupin erittäessä runsaasti talia, joka levittyy hiukseen tehden siitä vesipakoisen.

Hiuksen elinkaari 

 Hiusten kasvussa on kolme vaihetta, joiden aikana hius syntyy, kasvaa, lopettaa kasvunsa ja lopulta irtoaa.

Kasvuvaihe kestää keskimäärin 2-6-vuotta, mutta ihmisen ikääntyessä se lyhenee. Solut jakaantuvat ja työntävät keratinisoituvia soluja ylöspäin karvatupessa. Uusi hius kasvaa n. yhden senttimetrin kuukaudessa, ja nuorilla hius voikin kasvaa yli metrin mittaiseksi. Normaalisti 85-90 prosenttia hiuksista on kasvuvaiheessa.

Siirtmävaihe kestää parisen viikkoa, jona aikana hiusten solut lopettevat jakaantumisen ja näin ollen kasvu loppuu.  Karvatuppi supistuu, ja hius irtaantuu sille tärkeistä verisuonista ja ravinnonlähteistä. Hius ei kuitenkaan vielä irtoa ilman mekaanista rasitusta. N. prosentin verran hiuksia on siirtymävaiheessa.

Lepovaihe kestää jopa kahdesta neljään kuukautta, ja se aikana hius irtoaa hiuspohjasta. Lepovaiheen loppupuolella hiusnysty kehittää uuden hiuksen ja näin alkaa uusi kasvuvaihe. Lepovaiheessa on noin 10-15 prosenttia hiuksista.

Hiuslaadun määrittely ja hiusten paksuuden määrittely: mitä asioita huomioit ja selvität asiakkaan hiuksista? 

Hiuslaatu on hiusten eri ominaisuuksien summa. Käsiteltävyydestä tulee saada selville hiuksen kampautuvuus, pesuväli, käsittelyt, tuotteet ja välineet, vaikeudet hoidossa, toive ominaisuudet.  Hiuslaatu määritellään havainnoinden hiusten pinnan kuntoa, laatua ja rakenteellisia ominaisuuksia. Havainnoidaan onjo hius kihara, taipuisa vai kenties suora, onko hius jäntevä vai veltto, onko hiuksen pinta liukas vai karkea, hiuksen paksuus, hiusmassan määrä, hiuksen pituus ja kunto.